Asetus ehdonalaisesti vapautetun vangin valvonnasta (279 / 1931, muutoksineen)

Vankia, joka rangaistusten täytäntöönpanosta 19 päivänä joulukuuta 1889 annetun asetuksen 2 luvun 13 §:n nojalla, sellaisena kuin se on laissa 9 päivältä lokakuuta 1931, on päästetty ehdonalaiseen vapauteen, on valvottava sillä tavoin kuin saman asetuksen 14 ja 15 §:ssä, sellaisina kuin nekin ovat sanotussa laissa, sekä tässä asetuksessa säädetään. Valvonnan tarkoituksena on estää vapaaksi päästettyä tekemästä uutta rikosta ja tukea häntä hänen pyrkiessään nuuhteettomasti elämään.

Valvojaksi määrättävän on henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan sovelluttava tehtävään. Valvojan on asuttava niin lähellä valvottavan asuin- tai työpaikkaa, ettei hänen luonaan käyminen tuota valvottavalle sanottavaa kustannusta tai ajanhukkaa. Jos valvoja haluaa luopua toimesta, ilmoittakoon siitä kriminaalihuoltolaitokselle.

Kriminaalihuoltolaitoksen aluetoimisto voi määrätä valvojaksi 1 momentissa mainitut edellytykset täyttävän yksityisen henkilön. Rikosseuraamusvirastolle on ilmoitettava, kenelle valvonta on uskottu.

Jollei valvojaa ole määrätty, on kihlakunnan poliisipäällikön noudatettava, mitä valvojasta on säädetään.

Valvojan on tehtäväänsä suorittaessaan mahdollisuuden mukaan vältettävä saattamasta valvottavaa tämän ympäristön huomion alaiseksi, vaikeuttamasta hänen luvallista ja hyödyllistä toimintaansa sekä aiheuttamasta hänelle tarpeettomia kustannuksia.

Valvojan on avustettava valvottavaa työn saamisessa ja jos valvottava on työssä, jota sen laadun tai työtovereiden vuoksi on pidettävä valvonnan tarkoituksen kannalta sopimattomana tai vahingollisena, on valvojan koetettava hankkia valvottavalle sopivampaa työtä. Valvojan on myös pidettävä silmällä valvottavan käytöstä ja harrastuksia tämän vapaa-aikoina, varsinkin jos valvottava on iältään nuori, sekä ohjattava ja neuvottava valvottavaa hyviin ja hyödyllisiin ajanvieteharrastuksiin.

Valvojan on kohdeltava valvottavaa hyväntahtoisesti ja huolehtimalla hänen parhaastaan koetettava voittaa hänen luottamuksensa, mutta myöskin tarpeen tullen osoitettava ankaruutta ja lujuutta.

Ehdonalaisesti vapautetun on tarkoin noudatettava, mitä 1 §:ssä mainitussa laissa ja tässä asetuksessa säädetään.

Jos ehdonalaisesti vapautettu tahtoo muuttaa asuinpaikkaa, ilmoittakoon siitä valvojalle. Muuttoa älköön estettäkö, jos vapautettu esittää tärkeän syyn, eikä ole aihetta otaksua, että hän palaa säännöttömään elämään. Muuttoilmoitus merkitään vapauspassiin. Muutosta ja lähtöajasta tulee valvojan heti antaa tieto sen paikkakunnan poliisipäällikölle, jonne vapautettu lähtee sekä myös uudelle valvojalle, jos sellainen on määrätty.

Jollei ehdonalaisesti vapautettu kolmen vuorokauden kuluessa siitä, kun hän on saapunut elatus- tai asuinpaikkaansa, ole ilmoittautunut valvojalle tai ilmoittanut estettä, valvojan on ilmoitettava siitä edellä mainitun paikkakunnan poliisille. Jollei vapautettua tavata, hänet on etsintäkuulutettava, jos rangaistusten täytäntöönpanosta annetun asetuksen 2 luvun 15 §:n 1 momentissa tarkoitettu virkamies on päättänyt, että vapautettu on otettava säilöön. Vastaavasti on meneteltävä, jos vapautettu luvatta poistuu valvontapaikkakunnalta.

Ehdonalaisesti vapautetun tulee huolellisesti säilyttää vapauspassinsa, pitää se matkoilla mukanaan sekä määrättyinä aikoina tuoda se valvojalle merkintää varten. Vapauspassi on vaatimuksesta näytettävä poliisiviranomaiselle.

Ehdonalaisesti vapautetulle voidaan sen lisäksi, mitä yleinen laki ja tämä asetus sisältävät, antaa muitakin hänen vapauttansa koskevia määräyksiä, erittäinkin olopaikasta ja asunnosta, huveissa ja kansankokouksissa käymisestä, ja on tällainen määräys aina merkittävä vapauspassiin.

Kun vanki päästetään ehdonalaiseen vapauteen, tulee rangaistuslaitoksen johtajan lähettää valvojalle vapautettua koskeva valvontakirja, johon on merkittävä samat tiedot kuin vapauspassiin on otettu. Valvojan on tehtävä valvontakirjaan kaikki ne merkinnät, jotka hän on kirjoittanut vapauspassiin. Jos vapautettu on muuttanut asuinpaikkaa, on valvontakirja lähetettävä uudelle valvojalle, jos sellainen on määrätty, muussa tapauksessa poliisipäällikölle.

2 momentti on kumottu A:lla 27.4.1990/364 .

Valvojan tulee pitää hänen valvottavanaan olevista, ehdonalaisesti vapautetuista oikeusministeriön vahvistaman kaavan mukaista valvontaluetteloa, josta ote edelliseltä vuodelta on lähetettävä rikosseuraamusvirastoon ennen maaliskuun loppua seuraavana vuonna.

Rikosseuraamusvirastossa on pidettävä luetteloja ehdonalaisesti vapautetuista vangeista, tarkastettava valvojilta tulleet valvontaluettelot ja on kriminaalihuoltolaitoksen aluetoimiston tarpeen tullen ryhdyttävä toimiin valvonnan tehostamiseksi, jota varten poliisiviranomaisten tulee antaa tarpeellista virka-apua.

Kunnallisviranomaisten tulee antaa kaikkea mahdollista apua ehdonalaisesti vapautetun huoltamiseksi. Jos rangaistuslaitoksen johtaja on kunnalliselle viranomaiselle lähettänyt vapautetulle kuuluvia rahavaroja, tulee viranomaisen pitää näitä varoja siten vapautetun saatavina, että ne ovat hänelle hyödyksi.

Jos vanki, joka ei ole Suomen kansalainen, päästetään ehdonalaisesti vapaaksi, tulee rangaistuslaitoksen johtajan siitä hyvissä ajoin ilmoittaa sen läänin maaherralle, jossa vapaaksi päästetyn elatuspaikka on.

Tässä asetuksessa säädetyistä, vapauspassiin tehtävistä merkinnöistä ei makseta lunastusta.

Tämä asetus tulee voimaan 15 päivänä lokakuuta 1931. Sillä kumotaan 14 päivänä lokakuuta 1895 annettu julistus, sisältävä määräyksiä ehdonalaiseen vapauteen päästetyistä vangeista.